Ainakin yksi asia on Amerikassa paremmin

Mustikkapannukakkuja, hilloa, vaahterasiirappia, kahvia ja greippimehua. Cincinnati, Ohio, 2016.

Yhdysvallat on monella tapaa ristiriitainen maa. Siellä on monia todella upeita paikkoja ja asioita, mutta myös suuria yhteiskunnallisia ongelmia ja synkkiä historian varjoja. Tiedän joidenkin miettineen, haluavatko he matkustaa sinne lainkaan. Minä suosittelen Yhdysvaltoihin matkustamista kaikille joilla siihen on mahdollisuus. Sinne menemiseen on lukemattomia syitä, mutta tässä kirjoituksessa nostan esiin vain yhden - ja se yksin on riittävä ja hyvä syy matkustaa Yhdysvaltoihin.

Aamiaiset.

Munakas, rosmariiniperunoita, bisquit (sämpylä tai pulla, miten sen nyt ottaa), hilloa, kahvia ja greippimehua. Memphis, Tennessee, 2017.

Usein yhdysvaltalaiset itse ovat sitä mieltä, että he ovat maailman parhaita, suurimpia ja ensimmäisiä kaikessa. Aamiaisten suhteen asiat ovat juuri niin.

Amerikkalainen aamiainen on huonoimmillaankin parempi kuin muut aamiaiset. Pannukakkuja, vaahterasiirappia, munakokkelia, pekonia, makkaraa, French toasteja (lähinnä meikäläisiä köyhiä ritareita), kahvia ja appelsiinimehua. San Francisco, Kalifornia 2015.

Amerikkalainen aamiainen rakennetaan yleensä pannukakkujen, vohvelin tai French toastin, joka muistuttaa Suomessa köyhinä ritareina tunnettua annosta, ympärille. Niiden kanssa voidaan tarjota kananmunia, makkaraa, pekonia tai mitä nyt vaan mielikuvitus keksii (olen nähnyt aamiaislistalla mm. anneksen, jossa oli T-luupihvi ja pannukakkuja). Annoskoko on yleensä sellainen, että eurooppalaisiin aamaiaisiin tottunut pärjää pitkälle yli lounasajan. Koska Yhdysvallat on hyvin monikulttuurinen maa, on amerikkalaisesta aamiaisesta olemassa hyvin monenlaisia paikallisia ja kulttuurisia muunnelmia. Yksi sellainen, ja erinomainen, ovat Zuni-kansan sinisestä maissista tehdyt pannukakut, joita söin New Mexicossa.

Teksasilaiset ova tietenkin teksasoineet myös aamiaisen. Teksasin kartan muotoinen vohveli, San Antonio, Teksas 2017.

Jos jotain kielteistä pitää sanoa, eivät amerikkalaiset aamiaiset aina ole varsinaisesti terveellisiä. Niissä on paljon sokeria ja rasvaa. Onneksi yleensä kevyempiäkin vaihtoehtoja on saatavana, ja usein aamiaiseen kuuluu myös tuoreita hedelmiä. Ja vaikka amerikkalainen kahvi on toisinaan hyvää, toisinaan se sitten ei ole. Onneksi sitä saa tarpeeksi, usein aamiaisiin kuuluu rajoittamaton määrä kahvia.

Iso kahvi, Brooklyn, New York 2008.

Mitä New Orleansissa kannattaa tehdä?

New Orleansissa kannattaa käydä, ja siellä kannattaa...

...käydä opastetulla hautausmaakierroksella... 

...joita järjestää esimerkiksi Save Our Cemeteries.

...käydä kuuntelemassa jazzia...

...ja juoda cocktail sitä kuunnellessa.

....kävellä ranskalaisessa korttelissa (ja Marignyssa, ja Tremessa, ja muuallakin).

...käydä Mississippin rannassa katselemassa siipirataslaivoja.

...syödä gumboa, syödä red beans & ricea, syödä po'boy -voileipiä, syödä beignetejä ja, no,syödä. Suositeltavia paikkoja ainakin Dooky Chase's, Gumbo shop ja Coop's place, mutta pahaa ruokaa ei koko kaupungista taida saada. Tulimme syöneeksi kaiken ennen kuin otimme siitä kuvan, joten tämä gumbokulho on haettu Wikimedia Commonsista. Kuvaaja Elliot Lowe (CC BY 2.0).

...majoittua vanhassa neworleansilaistalossa, kuten vaikkapa, Olde Town Innissa kuten me.

...ajella ratikoilla.

...ja kyllä Bourbon Streetillakin kannattaa ainakin käväistä.

Me kävimme New Orleansissa 22.-26.5.2017.

Maailman parhaat ei-grillikioskit

Makkaraa Wienissä.

En varsinaisesti ole kulinaristi. Hyvä ruoka toki maistuu, mutta yleensä matkoilla suuntaan huomioni johonkin muuhun kuin syömiseen, enkä tahdo käyttää runsaasti aikaa ruokapaikan etsiskelyyn. Päädyn siten aika usein nauttimaan ateriani, etenkin lounaat, sellaisissa paikoissa joiden tehtävää Suomessa täyttävät niin sanotut grillikioskit. Kansainvälisiä ketjuja pyrin välttelemään, vaikka kieltämättä niihinkin olen toisinaan sortunut.

Tästä ei kuitenkaan (välttämättä) seuraa, että pitäisi syödä mitätöntä sapuskaa. Päin vastoin, joskus halpa, nopea ja hyvä yhdistyvät samalla lautasella. Tässä  muutamia parhaita kohdalleni osuneita grillikioskin tapaisia.

Tima-Irma, Mostar, Bosnia ja Hertsegovina
Jo marsalkka Titon päivinä Mostarin nälkäiset, niin paikalliset kuin kuin turistitkin, vaelsivat Tima-Irmaan vanhan kaupungin sydämessä, ja nälkä lähti. Kuten aina Hertsegovinassa (kuten myös Bosniassa, Kroatiassa ja Montenegrossakin) Čevapčići on hyvää, mutta niin on kaikki muukin. Eikä maksa liikaa. Tima-Irmasta sain ruokajuomaksi erinomaista mostarilaista olutta, jota on tarjolla harvassa paikassa.

Etsi tämä kyltti Onešćukova -kadulta, suoraan Sillalta itään päin.

Tima-Irma on ehkä suosikkipaikkani kaikista, ja olen tullut perustaneeksi eräänlaisen kultin sen ympärille. Olen nimittäin suositellut sitä useammallekin tuttavalle, jotka kaikki ovat ihastuneet paikkaan ja levittäneet sanaa tahoillaan.

Tima-Irmassa olemme käyneet 2009 ja 2012.

El Farolito, San Francisco, Yhdysvallat
El Farolito sijaitsee Mission -kadun ja 24. kadun risteyksessä San Franciscossa. Siellä tarjoiltava burrito saattaa esim. muuttaa elämäsi. Monet muutkin haluavat syödä Farolitossa, joten varaudu jonotukseen, ahtauteen ja kaaokseen. Paikan tapa tarjoilla annokset saattaa olla hämmentävä. Ensin jonotetaan tiskille, jossa tehdään tilaus, maksetaan ja otetaan mukaan  numerolappu sekä juomat (suosittelen meksikolaisia hedelmälimonadeja). Sen jälkeen yritetään löytää istumapaikka tai jäädään seisoskelemaan. Annoksesi valmistuu pysyvästä ruuhkasta huolimatta aika nopeasti. Sen jälkeen tarjoilija kanniskelee sitä ympäriinsä huudellen vuoroin englanniksi, vuoroin espanjaksi numeroa, joka vastaa kassalta saamasi lapun kahta viimeistä numeroa (numerosarja on huomattavasti pitempi). Hassua on, että annokset eivät todellakaan valmistu numerojärjestyksessä: jos saamasi lappu loppuu lukuun 56, sitä edeltävä voi yhtä hyvin olla vaikka 33, 48 tai 71.

Jostain syystä en tullut ottaaneeksi Farolitosta kuvia, mutta Wikimedia Commons pelastaa. Kuvaajana sanfranciscolainen Rick Audet.

Ruoka on kuitenin niin hyvää, että pikku epämukavuudet sietää mielellään. Hinnat ovat suomalaisten grillikioskien luokkaa, vaikka San Francisco on kallis kaupunki. Tavanomaisten naudan- ja sianlihojen lisäksi tarjolla on myös mm. kieliburritoja. Maustetiskiltä voi itse hakea haluamiaan kastikkeita - ja niiden kanssa kannattaa olla varovainen, vihreä kastike oli vähällä aiheuttaa palohaavoja meksikolaisiin mausteisiin tottumattomassa suussani. Kaltaisteni tulista ruokaa pelkäävien vässyköiden kannattaa kokeilla Quesadillaa, jossa juusto mukavasti pehmentää polttavia mausteita. El Faroliton kassa on toistaiseksi ainoa ihminen maailmassa, joka on käyttänyt minusta puhuttelua "bro".

El Farolitossa söimme kesäkuun lopulla 2015, kahdesti.

Vihreän pupun makkarakioski, Wien, Itävalta
Kävimme hyvin pikaisella visiitillä Wienissä. Paikallistuttavuus neuvoi meitä syömään makkaraa Oopperatalon taakaa löytyvällä kioskilla. Se oli hyvä neuvo.

Vihreä jänis katolla on hyvä, joskin outo tuntomerkki.

Eri makkaralaatuja on tarjolla tusinan verran. Molemmat kokeilemamme, waldviertel ja punainen bratwurst, maistuivat. Ruokajuomaksi suosittelen itävaltalaista märzen-tyyppistä olutta, mutta jos hienosteluttaa on tarjolla myös esim. shampanjaa. Hintataso on kohtuullinen: saimme 2 makkaraa ja 2 olutta alle 10 eurolla.

Makkarat Wienin oopperatalon takana söimme elokuussa 2016.