lauantai 3. marraskuuta 2018

Praha on pilalla

Auringonlaskun valaisema Prahan linna Kaarlen sillalta. En ole ensimmäinen joka keksi kuvata sen.
(Tietenkään Praha ei oikeasti ole pilalla. Lue tämä kokonaan.)

Siihen on syynsä, että barbaarituristilaumat vuosi vuoden jälkeen vyöryvät samoihin paikkoihin, kuten vaikkapa Venetsiaan, Dubrovnikiin ja Prahaan. Esimerkiksi nämä mainitut kolme kaupunkia ovat nimittäin todella kiehtovia ja kauniita paikkoja joissa on ainutlaatuinen tunnelmansa. Niistä jokaisessa käydessäni olen kuitenkin joutunut miettimään, onko meitä täällä liikaa - luonnollisesti tiedän hyvin olevani itse osa ongelmaa.

Milloin jokin paikka on turistien pilaama? Ainakin silloin, kun heidän vaikutuksestaan tuhoutuu tai katoaa se, minkä vuoksi he alun perin tulivat sinne. Prahaan käsittääkseni tullaan koska se on Praha: omaleimainen, uskomattoman kaunis ja historiallinen (ja sitten on tietysti kanssa se olut). Praha on elävä kaupunki, eikä vain historiallinen kulissi. Se kuitenkin lakkaa olemasta sitä, jos turistit syrjäyttävät kaupungin asukkaat, ja minusta näyttää että tietyissä osissa Prahaa näin on käymässä.

Kaarlen sillalla. Tämä ei ole ruuhka-aika.
Tarkoitan sitä, että Vanhankaupungin aukion, Josefovin ja Kaarlen sillan rajaamassa kolmiossa ei ole enää mitään muuta kuin turistipalveluita: ei ruokakauppoja eikä muutakaan mitä kaupungin asukkaat jokapäiväiseen elämäänsä tarvitsevat, vaan pelkästään turistiravintoloita, Kiinassa valmistettua matkamuistokrääsää myyviä kauppoja, 24 tuntia vuorokaudessa auki olevia thaihierontaliikkeitä sekä absinttibaareja.

Tarkoitan sitä, että paikalliset asukkaat välttävät Kaarlen siltaa ja mieluummin kiertävät Manesin sillan tai Legioonasillan kautta Vltavan ylittäessään, vaikka matkasta tulisi paljon pitempi. Kaarlen silta on nimittäin niin tukossa turisteista, että sen yli on vaikea päästä mitenkään säädyllisessä ajassa, ja lisäksi vaarana on, että joku pösilö huitaisee selfiekepillä (ihan oikeasti, jättäkää ne kotiin ja käyttäkää vaikka ojennettua käsivartta mieluummin).

Kuten totesin, myös minä olen ongelma.

En minä silti kehota ketään pysymään poissa Prahasta, tai edes Kaarlen sillalta (hei, katsokaa tämän postauksen ensimmäistä kuvaa). Mutta jos teillä on valinnanvaraa, menkää sinne joskus muulloin kuin heinä-elokuun vaihteessa, koska silloin siellä ovat ihan kaikki muutkin.

Kävin Prahassa heinä-elokuussa 2018, ja sitä ennen kahdesti 1900-luvulla.