sunnuntai 12. heinäkuuta 2020

Pohjoisreuna

Kalastusalus palaamassa Mehamnin satamaan.
Maailmassa tuskin on niin syrjäistä paikkaa, ettei ihminen olisi joskus käyttänyt sitä sotimiseen. Pikkuinen Mehamnin kalastajakylä Finnmarkissa Norjan Jäämeren rannikolla on yksi pohjoisimmista asutuksista koko Euroopassa. Silti sekään ei ole riittävän kaukainen säilyäkseen sodalta ja hävitykseltä. Siitä on kylän ulkopuolella näkyvä todiste, toisen maailmansodan aikaisen saksalaisen tykistöaseman rauniot.
Tykistöaseman jäänteitä.
 Pohjois-Norjasta vetäytyessään syksyllä 1944 Saksan sotilaat räjäyttivät omat linnakkeensa ja kylvivät maamiinoja ympäriinsä. Mehamnin ja kaikki mut kylät sekää kaupungit he polttivat, ja veivät siviiliväestön pakolla mukanaan. Jotkut onnistuivat pakenemaan vuorille, mutta sieltä palatessaan hekin löysivät vain kotitalonsa palaneet rauniot. Norjassa ei saksalaisten miehitysaikaa muisteta hyvällä, mutta pohjoisimmassa maakunnassa Finnmarkissa suhtautuminen on varmaankin kaikkein katkerinta ja vihamielisintä. Se on helppo ymmärtää.
Kallioon hakatun bunkkerin räjäytetyt jäännökset.
Sodan jälkeen Mehamnin asukkaat palasivat rakentamaan kotikyläänsä uudelleen. Linnakkeen raunioista he tekivät kaatopaikkansa. On helppo kuvitella että ha halusivat haudata vihatuista miehittäjistä ja kotien polttajista muistuttavan paikan roskien alle ja unohtaa sen.

Jälleenrakennettu Mehamn linnakkeen raunioilta nähtynä.
Nykyään se, mitä Mehamnin tykistölinnakkeesta on jäljella on kaivettu esiin jätteiden alta, ja paikalle on tuotu sen historiasta kertova infotaulu sekä pari pöytää ja tuolia eväiden syöntiä varten. Rauniot ovatkin nykyisellään mainio paikka maisemien katseluun: tykistöasemat nimittäin rakennettiin paikkoihin, joista on hyvä näköala ja laaja ampuma-ala. Linnakkeelta näkyy muun muassa Kinnarodden, Euroopan mantereen pohjoisin piste - paljon mainostettu Nordkapp on nimittäin Magerøyan saarella eikä ole edes sen pohjoisin paikka. Kannattaa kuitenkin varoa kallioon hakattuja juoksuhautoja, joihin ihan oikeasti voi helposti pudota, ja porojen jätöksiä.
Jäämeren rannan teräviä kiviä. Tämä on luonnonmuodostelma, ei osa räjäytettyä linnaketta.
Näkymä Mehamnista pohjoiseen. Vasemmassa reunassa kauempi niemenkärki on Kinnarodden, Euroopan mantereen pohjoisin piste.
Mehamnissa ja sen ympärillä on toki muitakin paikkoja katsella maisemia, ja maisemat siellä ovat todella upeat, kuten kaikkialla Norjan rannikolla.
Nordkinnin niemen maisemia Mehamniin johtavan tien varrella: vuoria...
...ja meri.
Kävimme Mehamnissa kesä-heinäkuun vaihteessa 2020, noin kaksi viikkoa sen jälkeen kun Suomen ja Norjan raja oli jälleen avattu matkailijoille koronaviruspandemian aiheuttaman sulun jälkeen. Pohjois-Norja oli hyvä paikka matkustaa turvavälejä säilyttäen. Yövyimme Sinisessä talossa maailman lopussa, jota voimme lämpimästi suositella. Mehamniin pääsee oman tai vuokratun auton lisäksi Hurtigruten -laivalla, jonka aikatauluja on tätä kirjoittaessani tosin supistettu tautitilanteen vuoksi.
Hurtigruten -laiva Midnatsol Mehamnin satamassa.

Olimme Mehamnissa 29.6.-1.7.2020.

sunnuntai 14. kesäkuuta 2020

Ensi kertaa Kentuckyssa

John A. Roebling -silta yhdistää Ohion Cincinnatin ja Kentuckyn Covingtonin. Kuva Kentuckyn puolelta.
Joitakin vuosia olin konferenssimatkalla Yhdysvalloissa, Ohion Cincinnatissa. Sain yhdistetttyä reissuun pari vapaapäivää. Yhden käytin käytin kävelemällä Cincinnatista sillan yli Kentuckyn puolelle naapurikaupunkiin Covingtoniin. En varsinaisesti nähnyt siellä mitään mieleen jääviä nähtävyyksiä, mutta muuten ensikohtaamiseni Kentuckyn kanssa oli... unohtumaton.

Ensimmäinen tapaamani kentuckylainen käveli vastaani heti sillan päässä. Kyseessä oli joulupukiksi pukeutunut ilmeisen koditon mies. Hän siis todellakin oli pukeutunut täyteen, riemukkaan punaiseen, joskin hyvin likaiseen, joulupukkivarustukseen, lakkia myöten. Parta hänellä oli omasta takaa. Mainittakoon, että oli syyskuu ja lämpötila 29 astetta.

Seuraavaksi huomasin paikallisen vaateliikkeen mainostavan edullisia t-paitoja, joten poikkesin ostamaan pari sellaista. Myyjä, minua huomattavasti nuorempi nainen, kutsui minua "kullannupuksi" ("sweetheart").

Tässä vaiheessa totesin, että tilanne vaati oluen juomista, joten pistäydyin sopivasti kohdalle sattuneeseen pubiin. Tarjoilija paitsi kysyi paperit (olin jo tuolloin yli 40), myös tarjosi minulle työpaikkaa kyseisessä ravintolassa. Kieltäydyin uvedoten ulkomaalaisuuteeni. Tämä tapahtui juuri ennen vuoden 2016 Yhdysvaltain presidentinvaaleja. Kuultuaan että olen Suomesta tarjoilija puhkesi useamman minuutin monologiin, joka pääosin käsitteli Donald Trumpia. Hänet tarjoilija kirosi mm. siksi että tämä presidenttinä myisi koko Amerikan Vladimir Putinille. Jätin ison tipin.

Join tietysti paikallisen oluen, ja Kentucky Old Fashioned Barrel Alea voin kyllä varauksetta suositella.
Kävin ensi kertaa Kentuckyssa 20.9.2016.