tiistai 22. marraskuuta 2016

Tietämätön eurooppalainen Baseball-ottelussa

Ottelun alkuhetkillä aurinko laski stadionin taakse.
Konferenssimatkalla Yhdysvalloissa jäi saapumispäivän ilta vapaaksi Chicagossa. Aikaeron vuoksi mikään suuria älyllisiä ponnistuksia vaativa ajanviete ei tullut kyseeseen: lentoni laskeutui paikallista aikaa kahdelta iltapäivällä, eli Suomen aikaa kymmeneltä illalla. Baseball-ottelu olisi hyvä keino pysytellä hereillä nukkumaanmenoaikaan asti. Samalla saisin ensikäden kokemuksen siitä mistä Amerikassa todella on kysymys.

Chicagossa pelaa kaksi pääsarjajoukkuetta. Molempia voisi sanoa perinteikkäiksi: Cubs on perustettu vuonna 1876, White Sox 1901. Baseballin pääsarjakausi kestää huhtikuulta loka-marraskuulle, ja jokainen joukkue pelaa vaatimattomasti 162 ottelua, parhaat vielä pudotuspelit päälle. Niinpä vähintään toinen Chicagon joukkueista pelaa kotona lähes joka ilta kauden aikana.

Aikataulusyistä valitsin White Soxin ottelun. Kotijoukkueen vaikutusvaltaisin fani lienee presidentti Barack Obama, jolla kuitenkin oli ilmeisesti muita hommia, sillä stadionilla ei häntä näkynyt. Vastaan asettui Indians Clevelandin kaupungista Ohion osavaltiosta. Perinteikäs joukkue sekin, perustettu vuonna 1901. White Sox pelaa kotiottelunsa Comiskey Parkin 40615-paikkaisella stadionilla Etelä-Chicagossa. Kuten monet Yhdysvaltain stadionit, se tunnetaan virallisesti sponsorinimellä (tätä kirjoittaessani Guaranteed Rate Field), jota kukaan ei halua käyttää ja joka vaihtuu muutaman vuoden välein. Paikalle pääsee helposti punaisen tai vihreän linjan metrojunalla. Punaisen linjan varrella, mutta pohjoisempana, on myös Cubsin kotikenttä, Wrigley Field.

Comiskey Parkin. U.S. Cellular Fieldin Guaranteed Rate Fieldin pääsisäänkäynti.
Lipun ostin jo kotoa käsin White Soxin nettikaupasta. Hintaa halvimman kategorian istumapaikalle tuli verot ja palvelumaksut mukaan lukien $12,68. Parhaat paikat ovat tietysti paljon kalliimpia. Portiltakin olisi lippuja saanut, ottelu ei ollut lähelläkään loppuunmyytyä. Tämä oli tavallinen runkosarjapeli, esimerkiksi paikallisottelujen, pudotuspeleistä puhumattakaan, hinnat ja saatavuus ovat jotain ihan muuta.

Stadionilla ja sen ulkopuolella tapahtuma alkaa tuntikausia ennen ottelua: tarjolla oli ruokaa, juomaa ja elävää musiikkia. Itse tulin paikalle vain puolisen tuntia ennen peliä. Päätin tehdä paikallisväestön tapaan, ja ostin hotdogin ja kirsikkakolan. Amerikkalaiseen tapaan "pieni" virvoitusjuoma oli sitten 24 fl.oz eli vähän päälle 7 desilitraa.
Chicagon keskustan pilvenpiirtäjät näkyivät mukavasti yläkatsomoon johtavalta rampilta. Tässä kuvattuna ennen peliä...
...ja tässä pelin jälkeen.
Useimmat suomalaiset pysyvät baseball-pelissä suurin piirtein kärryillä pesäpallon perusteella, sitähän on jokainen ainakin koulussa kärsinyt pelannut. Pesikseen verrattuna baseballissa syöttäminen on ihan erilaista, kenttä eri muotoinen, lyöjä palaa jos ulkopelaaja saa kopin eikä takalaittomia ole vaan kentältä ulos lyöty pallo on kunnari (ellei mene sivulaittomaksi): noilla tiedoilla pääsee jo aika pitkälle. Tarkempi helppotajuinen selvitys suomeksi löytyy Suomen baseball-liiton sivuilta. Jos on kiinnostunut baseballin merkityksestä amerikkalaisessa kulttuurissa, kannattaa lukea Antti J. Peltosen Raymond-verkkolehdelle kirjoittama eeppinen Baseball Home Run (jos kykenee sietämään sivuston ihmisvihamielistä ja rikollista käyttöliittymää).

Jos Yhdysvalloissa jotain osataan, niin shown järjestäminen. Suoraan sanoen aikaeroväsymyksestä toipuvalle eurooppalaiselle olisi riittänyt vähempikin: kun cheerleaderesitysten, kansallislaulun ja ilotulituksen jälkeen kentälle asteli kolme paikallista julkkista heittämään symbolisia avaussyöttöjä, mietin mahtaako peli päästä käyntiin ennen puoltayötä.

Itse ottelun tunnelma oli ehkä aavistuksen verran vaisu. Stadion ei ollut edes puolillaan yleisöä. Tiistai-ilta syyskuussa ei liene paras ajankohta pelata, ja White Soxin kausi oli sujunut alavireisesti. Itse vielä istuin korkealla sivukatsomossa, kaukana innokkaimmista faneista, joiden keskellä olisi saattanut fiilis nousta korkeammallekin. Kotiyleisö sai tälläkin kertaa pettyä, Indians hallitsi ottelua, kuulemma parempien syöttäjiensä ansiosta, ja voitti helposti lukemin 1-6.

Montaakaan kuvaa itse pelistä en ottanut, mutta sattumalta tulin tallentaneeksi ottelun ratkaisuhetken. Kuudennessa vuoroparissa pallo on juuri irtoamassa White Soxin syöttäjän Carlos Rodonin kädestä, ja kun Indiansin Coco Crisp heilauttaa mailaansa, lentää pallo takakentän yli katsomoon asti: kunnari. Samalla myös kolmospesällä oleva Jose Ramirez (numero 11) ja Brandon Guyer ykköspesältä tuovat juoksut Indiansille, jonko johto kasvaa 1-3:sta 1-6:een. Kotijoukkue vaihtaa välittömästi syöttäjää, mutta mikään ei auta. Ottelu päättyi näihin lukemiin.
Ei kokemus silti mitenkään epämiellyttävä ollut, Pelin kyllä näki vaikka paikkani oli korkealla. Monia hienouksia meni epäilemättä ohi, mutta minun tapauksessani olisi varmaan mennyt vaikka olisin paremmillakin paikoilla istunut. Pallo erottui hyvin, samoin kotijoukkueen Melky Cabreran omalaatuinen parta. Jos olisi tullut tylsää, olisi katsomon takaa käytävien myyntipisteistä saanut ruokaa ja juomaa, oluttakin - viimeksi mainittu olisi tosin ollut todella kallista, $10 + tippi tölkiltä. Ja jos olisi kerrassaan kyllästynyt, olisi stadionilla ollut ilmainen wifi.

Baseball yhdistää ihmisiä kenties enemmän kuin mikään muu asia Yhdysvalloissa. Eivät kaikki sitä tietenkään seuraa, mutta käytännössä jokaisella on jonkinlaisia siihen liittyviä muistoja ja kokemuksia. Mutta samalla kun se on kakista urheilulajeista - ehkäpä kaikista asioista - amerikkalaisin, baseball on myös yllättävän kansainvälinen laji. Esimerkiksi kotijoukkueen avauskokoonpanossa oli viiden yhdysvaltalaisen lisäksi kolme pelaajaa Venezuelasta, yksi Dominikaanisesta tasavallasta ja yksi Kuubasta. Pääsarjatasolla pelasi viime kaudella Yhdysvaltain lisäksi pelaajia 22 maasta, muun muassa Japanista, Kolumbiasta ja Saksasta.

Vuonna 1866 perustettu Cincinnati Reds on Baseballin vanhin ammattilaisjoukkue. Cincinnatissa käydessäni en ehtinyt peliin, mutta tutustuin Redsin museoon, jossa voi vaikka kokeilla kuinka sujuu baseball-syöttö (minulta ei suju).

Cincinnati Redsissa pelannut Johnny Bench on saanut patsaan Redsin museon edustalle. Monien mielestä hän on kaikkien aikojen paras sieppari.
White Soxin kausi päättyi pettymykseen, joukkue ei selviytynyt pudotuspeleihin. Indians sen sijaan selvisi loppuotteluun asti, mutta hävisi Chicagon toiselle joukkueelle Cubsille. Cubsin edellisestä mestaruudesta ei ollutkaan kuin 108 vuotta. White Sox voitti edellisen kerran vuonna 2005.

Indians löi White Soxin 14.9.2016.