lauantai 8. syyskuuta 2018

Tatra: sohvaperunat vuoristossa

Štrbské Pleson maisemia.
Olen varmaan joskus ennenkin mainnnut, ettemme ole kovin urheilullisia. Kyllä me kapunkiolosuhteissa tai hoidetuilla poluilla kävellä jaksamme, mutta vähänkään vaativmmat jutut, vaikka vuoristopyöräilyn, jätämme suosiolla väliin. Ylä-Tatra, tai Korkea Tatra - slovakiksi Vysoké Tatry - on juuri meidän kaltaisillemme sopiva vuoristo. Sieltä kyllä löytyy tekemistä vaeltajille ja vuorikiipeilijöillekin, mutta siitä joku muu kuin minä kertoo paremmin.

Korkea Tatra on Slovakian ja Puolan rajalla: molempien maiden korkeimmat kohdat sijaitsevat siellä. Se on myös Karpaattien ketjun korkein osa. Ennen kaikkea Korkea Tatra on mielettömän kaunis, niin alhaalta laaksosta junan ikkunasta kuin ylhäältä vuoriltakin katsottuna. Katsokaa vaikka.
Tatra Popradin kaupungista nähtynä.
Lomnický štít (2634m, vasemmalla) ja Kežmarský štít (2588m, oikealla) Skalnaté plesolta nähtynä.
Sohaperunoile sopivaksi Korkean Tatran tekee TEŽ, Tatran sähkörautatie, joka on jo yli sadan vuoden ajan kuljettanut matkustajia Popradin kaupungista ylös vuorille. Päivälippu, jolla saa matkustaa niin paljon kuin kerkiää, maksoi elokussa 2018 kokonaista 4€.


TEŽ-juna Tatranská Lomnicassa.
Majapaikastamme Popradista juna vei meidät Štrbské pleson kylään. Alun perin suunnitelmana oli jäädä jo Popradské pleson asemalla ja kävellä sieltä vaellusreittiä Štrbské plesoon, mutta sateen uhan vuoksi päätimme lyhentää suunniteltua reittiä. Ei siellä sitten lopulta edes satanut. Kylän laidalla on postikorttikaunis vuoristojärvi, jonka ympäri pääsee kävelemään hyvin hoidettua polkua pitkin.
Järvi on upeiden vuorten ympäröimä.
Štrbské pleso - vähän vokaaleja, paljon maisemia.
Štrbské pleson kylässä on mm. tämä outoa sosialistista arkkitehtuuria edustava hotelli Panorama.
Tatran vierailumme kohokohta (hihi) oli köysirata Lomnický štítin huipulle, 2634 metrin korkeuteen meren pinnasta. Siihen kuuluu peräti kolme eri köysiratamatkaa. Ensin Tatranská Lomnicasta pienellä ja pelottavalla vaunulla väliasemalle, jolta uudenaikaisella ja hienolla vaunulla Skalnaté pleson vuoristojärvelle. Sieltä jatketaan hyvin pelottavalla pienellä punaisella vaunulla sitten huipulle. Meidän korkean paikan kammosta kärsivienkin kannattaa kyllä uskaltautua, sillä maisemat ovat todella upeat. Minulle tuli huipulla vähän heikko olo, en tiedä johtuiko vuoristotaudista vai pelosta, merenpinnan tasolla kun asun.

Huipulla pilvet ympäröivät meidät, mutta eivät aivan sulkeneet sisäänsä.
Valo ylhäällä vuorilla on toisenlainen, tai ainakin tuntuu siltä.
Paikalliset neuvovat varaamaan köysirataliput ajoissa. Koska en saanut online-varausta onnistumaan, menimme melko aikaisin sunnuntaiaamuna kärkkymään lippuja. Saimme ne maanantai-iltapäivälle. Tämä oli tilanne heinäkuun lopussa,  Keski-Euroopan kiireisimmän kesälomasesongin alussa. Viikonloppuna voi toki olla ruuhkaisempaa. Jos ei Lomnický štítille saa lippuja tai 49€ menopaluu tuntuu liian kallilta, voin suositella nousua Skalnaté plesolle asti. Etukäteisvarausta ei tarvita, pahimmassakin tapauksessa joutuu jonottamaan muutaman minuutin. Skalnaté plesoltakin on upeat näköalat, ruokaa saa kohtuuhintaan ja ympäristössä on hyvin merkittyjä vaelluspolkuja. Siellä kannattaa joka tapauksessa hengähtää hetki ennen huipulle nousemista tai sen jälkeen.

Köysiratalippuja lukuun ottamatta Tatran hintataso on miellyttävän edullinen verrattuna suurimpaan osaan Eurooppaa. Useimmissa ravintoloissa saa hyvän aterian reilusti alle 10 eurolla, mainio paikallinen olut on harvoin yli 2€ tuopilta ja majoituskin on halpaa: Popradissa saimme 2 hengen huoneen alle 30€/yö.

Tatralla olimme 27.-31.7.2018.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti